Talvirenkaan kotimaassa auto tuli hitaasti tunnetuksi 1800-luvun vaihtuessa uuteen vuosisataan. Ensimmäiset autonomistajat olivat tehtailijoita ja liikemiehiä. Esimerkiksi Tervakosken paperitehtaan tiedetään hankkineen kuorma-auton vuonna 1898. Helsinkiin perustettiin muutama autoliike aivan 1900-luvun alussa. Vuonna 1910 maassa oli käytössä 2 000 autoa.
1920-luku oli eurooppalaisittainkin autoilun kulta-aikaa. Yhä useampia yksityisautoja hankittiin ja autokilpailut tulivat suosituiksi. Suomessa kuuluisia olivat salakuljettajien nopeat autot. Suomalaisen renkaanvalmistuksen käynnistyessä teillä liikkui yli 30 000 henkilö- tai kuljetusautoa.
Talvirenkaat alle
Hakkapeliitan syntyessä 1930-luvulla olot Suomen teillä olivat lumiset ja hiljaiset. Talviautoilu oli harvinaista ja matka kulki usein auraamattomalla tiellä. Ajonopeus nousi tuskin 50 kilometriin tunnissa. Talviliikenteeseen varustauduttiin lumiketjuin. Uusi Lumi-Hakkapeliitta vuonna 1936 rohkaisi tien päälle nekin autoilijat, jotka ennen olivat pitäneet ajokkinsa talviseisokissa.
Toisen maailmansodan jälkeen liikennemäärät kasvoivat ja teiden auraus lisääntyi. Talvitien pinnasta tuli kova ja liukas. Suolaustakin alettiin käyttää, jolloin osa teistä jäi suliksi. Kun Haka-Hakkapeliitta tuli markkinoille vuonna 1956, talvirenkaalta vaadittiin ennen kaikkea kestävyyttä ja paljon pitäviä särmiä.
Vaikka talviautoilusta oli tullut tavanomaista viimeistään 1960-luvulle siirryttäessä, talvirenkaiden tarpeellisuudesta keskusteltiin vilkkaasti. Suomen Kumitehdas toi esiin kansainvälisiä tutkimuksia, joissa talvirenkaaksi suunnitellun erikoisrenkaan jarrutusteho, ohjattavuus ja vetokyky todettiin merkittävästi kesärengasta paremmiksi. Suomessa Hakkapeliittojen ominaisuuksia testasi Teekkarien autokerho. Talvella 1964 Hakkapeliitat osallistuivat Sveitsin Autoklubin talvirengaskokeisiin.
1960-luvulla siirryttiin henkilöliikenteessä voimakkaasti yksityisautoiluun. Pidentyneet työmatkat, autoilua suosiva rakentaminen ja Suomessa erityisesti kesämökkimatkat tekivät autosta yhä keskeisemmän kulkuvälineen.
Renkaan ja tien välissä
Talvirenkaan pidon parantamiseksi suunniteltiin mitä erilaisimpia liukuesteitä. 1950-luvun lopulla Suomen Kumitehdas ryhtyi valmistuttamaan Kometa-merkkisiä nastoja Suomen Kovametalli Oy:llä. Yhteistyöstä syntyi Kometa-Hakkapeliitta, nastoin varustettu talvirengas.
Nastoitetuista talvirenkaista tuli Suomessa nopeasti käytetyin ase talviliukkautta vastaan. 1960-luvun puolivälissä neljä viidestä talvirenkaiden käyttäjästä valitsi nastat. Teiden kulumisen ehkäisemiseksi laadittiin uudet nastarengasmääräykset vuonna 1974. Nokia Kumiteollisuus oli mukana valmistelutyössä. Merkittävä uudistus Suomessa oli yleinen talvirenkaiden käyttöpakko vuonna 1978. Nyt oli lain voimin tunnustettu talvirenkaan edistävän turvallisuutta teillä.
Autoilun uudet tuulet
1980-luvulla autoilu nousi jälleen erottautumisen keinoksi. Suomenkin teillä alkoi näkyä yhä enemmän luksusautoja, leveitä renkaita ja keräilyharvinaisuuksia. Toisaalta nopeusrajoituskulttuuri vakiintui. Yleinen nopeusrajoitus säädettiin Suomessa vuonna 1987.
Taantuma 1990-luvun alussa ei juuri vaikuttanut autojen määrään. Sen sijaan kuluttajat heräsivät ympäristövaikutuksiin. Polttoainevaihtoehdot, ympäristöystävälliset rengasmateriaalit ja renkaiden kierrätys kiinnostivat.
Ympäristöystävällisyyttä ja turvallisuutta
Liikenneturvallisuuden lisäksi monia autoilijoita kiinnostaa tänä päivänä renkaiden ympäristöystävällisyys. Nokian Renkaat tekee jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä, jonka tuloksena ovat syntyneet turvallisuudeltaan, teknisiltä ominaisuuksiltaan ja ympäristöystävällisyydeltään huippuluokkaa olevat pohjoismaisiin olosuhteisiin räätälöidyt nastalliset ja nastattomat renkaat.
Yleisohjetta siitä, kenen tulisi käyttää nastarenkaita ja kenen nastattomia talvirenkaita eli kitkarenkaita, on vaikea antaa. Nastarengas on kuitenkin varmempi ja turvallisempi vaihtoehto nopeasti muuttuvissa talviolosuhteissa, koska se tasaa kelivaihteluja paremmin. Jäisellä tiellä nastarenkaiden etu on kiistaton. Lumipidossa kitkarenkaat ovat kilpailukykyiset nastarenkaiden kanssa. Nastattoman talvirenkaan etuja ovat ajomukavuuden ja pienen polttoaineenkulutuksen lisäksi sen joustavuus vaihtoajankohdan suhteen.
Valitsee kummat tahansa, kannattaa muistaa, että talvi on taitolaji. Ennakoiva, rauhallinen ajotyyli, oikea tilannenopeus ja väljät ajoaikataulut lisäävät talviautoilun turvallisuutta ja mukavuutta.
Talviautoilu
Talven 1939 liikennelaskennassa Suomen maanteillä liki puolet matkoista taitettiin hevosella. Talviautoilijoita kulkijoista oli 16 prosenttia. Ennen talvirengasta lumiketjut olivat ainoa pitoa lisäävä varuste talviautoilussa. Autoilijat pitivät renkaan ulkopuolelle asetettavia lumiketjuja kalliina ja hankalina käyttää. Lisäksi ne kuluttivat renkaan pintaa.
Lumi-Hakkapeliitta -juliste vuodelta 1936.
Haka-Hakkapeliitta
Haka-Hakkapeliitta oli 1950-60-lukujen myydyin talvirengas. Vuonna 1956 lanseerattu ja kaksi vuotta myöhemmin täyteen kokovalikoimaan kasvanut Haka-Hakkapeliittojen sarja oli vastaus muuttuneisiin talviajon olosuhteisiin ja entistä jämerämmille autoille. Tihein nasturakuvioin varustettu pinta oli tehokas ase jäiseksi kovettuneella tiellä, sillä nasturan ja tienpinnan väliin syntyi jarrutuksessa pieni ilmatasku ja siten imukuppimainen pito. Haka-Hakkapeliitan uutuutena olivat myös pitkittäisurat keskialueen molemmin puolin. Nämä takasivat hyvän suuntavakauden.
Kuva: Vuonna 1956 lanseerattu uutuustuote Haka-Hakkapeliitta löi kaikki aikaisemmat myyntiennätykset.
Liukuesteet
Kilpailevia ratkaisuja olivat muun muassa Arkelan valmistama niittirengas sekä Kelhun nappularengas eli kierrejousin varustetut liukuesteet pinnoitetussa renkaassa. Keinäs-Hokki oli metallinasta muovisessa hokkirungossa. Tarjokkaiden joukossa olivat myös metalliholkein varustettu kumireunus renkaan päälle asennettavaksi sekä posliinisiruja sisältävä pinnoite koko renkaalle.
Kometa-Hakkapeliitta
Kometa-Hakkapeliitta oli nastayhteistyön voitto ja myyntimenestys. ”Kulumassa oleva talvi on nastoitusta ajatellen läpimurtotalvi. Talviajokauden alkaessa olivat kaikki Kometa- nastoitettavaksi soveltuvat talvirengastyypit kutakuinkin myyty loppuun. Meillä on vuosikymmeniä tehty työtä pätevän liukuesteen kehittämiseksi talvisten kelivaikeuksien voittamiseksi. Kometa-nastoitus Haka-Hakkapeliitta –renkaaseen on osoittautunut tämän pulman voittajaksi.” (Toimitusjohtaja Unto Arkela, Kovametalli Oy, Nokian kumiviesti 1/1963)
Nastoitus
Aluksi kysyntää oli eniten jälkinastoitettaville renkaille, joten Hakkapeliitat lähtivät tehtaalta nastoitettavaksi. Vuonna 1965 kaikkia Hakkapeliitta-kokoja sai valmiiksi nastarei’itettyinä. 1970-luvulta alkaen Hakkapeliitat myytiin jo ajovalmiina eli nastoin varustettuina.
Talvirengaspakko
Talvirenkaiden käyttöpakko astui Suomessa voimaan 1.12.1978. Talvirenkaita oli käytettävä kaikissa alle 3 500 kilon painoisissa henkilö- ja jakeluautoissa joulukuusta helmikuuhun. Kulutuspintaminimi oli kaksinkertainen kesärenkaisiin nähden eli 2 millimetriä.
Suomi oli edelläkävijä talvirenkaiden lakisääteisessä käyttöönotossa. Nykyisin yleinen talvirengaspakko on Euroopassa voimassa myös Ruotsissa, Baltian maissa ja Itävallassa. Useat Keski-Euroopan maat ovat säätäneet velvoitteen käyttää talvirenkaita, kun ajokeli on talvinen. Pohjois-Amerikassa Kanadan Quebeckin maakunnassa on voimassa talvirengaspakko, ja Yhdysvalloissakin erillisten talvirenkaiden käyttö on kasvussa. Venäjällä talvirenkailla ajolla on pitkät perinteet ja nastarenkaiden käyttö on sallittua.
Kitkarengas
Kitkarengas tarkoittaa pikemminkin nastatonta talvirengasta, sillä kaikkien renkaiden pito perustuu kitkaan niin kesällä kuin talvellakin. Nasta on pitolisä, joka parhaimmillaan jäisellä tiellä lisää talvirenkaan pitoa 100 prosenttia. Nasta jatkaa työtä siitä, mihin renkaan kumiseos ja kuviointi yltävät ja tasoittaa näin kelin vaihtelua.
Kuva: Nokian Hakkapeliitta R2 -kitkarengas. Luotettavan ja turvallisen talvirenkaan ominaisuuksiin kuuluu hyvä ajotuntuma alustaan. Nokian Hakkapeliitta R2:n tarjoama tarkka ohjaustuntuma auttaa kuljettaa havaitsemaan kitkatason muutokset.