FacebookInstagrammenu-iconicon-playscroll-downsearchTwitterYouTube
Menu

Vesiliirto vaanii

Kuivalla kesäkelillä kuljettajan ei juuri tarvitse miettiä renkaitaan. Kun ukkoskuuro yllättää tai sitkeä kesäsade piiskaa vettä tien urat täyteen, tilanne muuttuu. Vesiliirtovaara tuntuu ohjauksessa: auto on vaikea hallita erityisesti, jos renkaat ovat huonokuntoiset ja kuluneet. Parhaiten vesiliirtoa voidaan ehkäistä uusilla kesärenkailla. Uudetkaan renkaat eivät täydellisesti poista vesiliirtovaaraa, mutta auto on hallittavissa, kunhan tilannenopeus pysyy järkevänä.

Tuntuma hukassa

Liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeää, että autossa käytetään uransyvyydeltään ja ominaisuuksiltaan keliin soveltuvia renkaita. Kun vettä on tiellä riittävästi ja ajonopeus ylittää tietyn rajan, ei renkaan pintakuvio enää ehdi syrjäyttää vettä pois renkaan alta. Tuntuma renkaan ja asvaltin väliltä katoaa ja pito häviää.

Kun renkaissa on jäljellä alle 4 mm kulutuspintaa, niiden märkäpito- ja vesiliirto-ominaisuudet heikkenevät olennaisesti, etenkin vesiliirron riski kasvaa merkittävästi. Myös jarrutusmatka pitenee ja auto lähtee helpommin sivuluisuun.

Tekniikan Maailman (5/2018) tuoreissa testeissä kulunut rengas ajautui vesiliirtoon jo 75 kilometrin tuntivauhdissa. Sen sijaan testin parhaalla uudella renkaalla vesiliirto yllätti vasta yli 88 kilometrin tuntinopeudessa.

Kosketuspinta katoaa

Renkaan kosketuspinta tiehen katoaa dramaattisesti ajonopeuden kasvun ja renkaan kulumisen myötä. Kuvio havainnollistaa kesärenkaan kosketuspinnan kokoa eri urasyvyyksillä ja tuntinopeuksilla kolmen millin vesipatjalla. Loppuun ajetulla 1,6 mm renkaalla ja 125 km:n tuntinopeudella kosketuspinta tiehen on enää vain 6 prosenttia paikallaan olevaan autoon verrattuna.Kesärenkaan kosketuspinnan ero eri urasyvyyksillä