Vesiliirto vaanii

Kuivalla kesäkelillä kuljettajan ei juuri tarvitse miettiä renkaitaan. Kun ukkoskuuro yllättää tai sitkeä kesäsade piiskaa vettä tien urat täyteen, tilanne muuttuu. Vesiliirtovaara tuntuu ohjauksessa: auto on vaikea hallita erityisesti, jos renkaat ovat huonokuntoiset ja kuluneet. Parhaiten vesiliirtoa voidaan ehkäistä uusilla kesärenkailla. Uudetkaan renkaat eivät täydellisesti poista vesiliirtovaaraa, mutta auto on hallittavissa, kunhan tilannenopeus pysyy järkevänä.

Tuntuma hukassa

Liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeää, että autossa käytetään uransyvyydeltään ja ominaisuuksiltaan keliin soveltuvia renkaita. Kun vettä on tiellä riittävästi ja ajonopeus ylittää tietyn rajan, ei renkaan pintakuvio enää ehdi syrjäyttää vettä pois renkaan alta. Tuntuma renkaan ja asvaltin väliltä katoaa ja pito häviää.

Kun renkaissa on jäljellä alle 4 mm kulutuspintaa, niiden märkäpito- ja vesiliirto-ominaisuudet heikkenevät olennaisesti, etenkin vesiliirron riski kasvaa merkittävästi. Myös jarrutusmatka pitenee ja auto lähtee helpommin sivuluisuun.

Nokian Renkaiden tekemät testit osoittavat, että kuluneella renkaalla (kulutuspinta alle 1,6 millimetriä, tiellä vettä noin 5 mm) vesiliirto alkaa kaarreajossa jo 76 km/h:n nopeudessa, kun vesiliirron alkamisnopeus uusilla renkailla on 96 km/h.

Kosketuspinta katoaa

Renkaan kosketuspinta tiehen katoaa dramaattisesti ajonopeuden kasvun ja renkaan kulumisen myötä. Kuvio havainnollistaa kesärenkaan kosketuspinnan kokoa eri urasyvyyksillä kolmen millin vesipatjalla ja 75 km:n tuntinopeudella. Loppuun ajetulla 1,6 mm renkaalla kosketuspinta tiehen on enää vain 16 prosenttia paikallaan olevaan autoon verrattuna.